Team Bullheadsin takana

Olen aina rakastanut eläimiä, mutta allergioistani johtuen (tai niin vanhempani ainakin väittävät :) meillä ei vauvaikäni jälkeen ollut kotona karvaisia vipeltäjiä. Jouduin tyytymään naapureidemme koiriin, joita lenkitin ja hoidin aktiivisesti koko nuoruusikäni. 

15-vuotiaana sain luvan ottaa ensimmäisen lemmikkini, mikäli huolehtisin siitä itse. Niinpä astelin eläinkauppaan ja ostin Madon, ensimmäisen viljakäärmeeni. Se oli turvallinen vaihtoehto minulle, joka kärsin keväisin kovasta siitepölyallergiasta. Käärmeharrastus lähti ns. lapasesta, kun aloin kasvattamaan niitä ja parhaimmillaan minulla olikin puolisen sataa käärmettä huoneessani - kaikkea viljakäärmeistä kuningaspyytoneihin. Omistin minä muutaman tarantulan ja tuhatjalkaisenkin sekä yhden parta-agaman.

Käärmeharrastuksen rinnalla elämäni koiria olivat rottweiler, Viivi sekä bernhardin koira, Vihtori, joiden kanssa puuhastelin paljon. Viivi oli silloisen poikaystäväni koira ja Vihtori asui enollani "naapurissamme". Hoidin Vihtoria ja koko sisarusparvea niiden ensimmäisestä elinpäivästä lähtien, joten ylipuhuin enoni ottamaan yhden pennuista. Ehtona oli, että minun tulisi auttaa huolehtimaan koirasta, ja niin tein.

Muutettuani omilleni, minun oli saatava oma koira. Olin harkinnut koiran ottoa jo pitkään, mutta totta siitä tuli vasta vuonna 2009, kun naapuriimme syntyi "ranskanbulldoggi"-pentue. Heittomerkit, koska pentuetta ei rekisteröity. Kuten me kaikki tiedämme, mikäli koiralla ei ole papereita, ei sen taustoista ja näin ollen puhdasrotuisuudesta ole takeita, vaikka se kuinka muistuttaisi jonkin rodun edustajaa. Meille muutti ihana pieni lepakko-lapsi, Mimmi. Mimmi oli maaílman suloisin, mutta myös maailman sairain, tai siltä se ainakin tuntui. Kun Mimmi täytti vuoden, olin käyttänyt eläinlääkäriin 2000 euroa mm. allergioiden ja iho-oireiden takia. "Mukava" naapurintätihän oli tässä vaiheessa jo tehnyt selväksi, ettei hänellä ole minkäänlaista mielenkiintoa pitää minuun yhteyttä, eikä hän ole millään lailla vastuussa Mimmin tilanteesta. Mimmillä oli myös hyviä päiviä, mutta päivät muuttuivat enenevissä määrin huonoiksi ja jouduin luopumaan rakkaasta koirastani vuonna 2014, sen ollessa vasta alle viisivuotias. Opin kantapään kautta, mitä paperiton koira kasvattajaksi itseään kutsuvalta henkilöltä voi tarkoittaa. Olin nuori ja kokematon. Juuri silloin kasvattajan tuki olisi ollut kultaakin kalliimpaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinhän sitä sanotaan. Tuolla kertaa typerästä päästä kuitenkin kärsi koiraparka ja pankkitilini.

Ongelmistaan huolimatta Mimmi oli maailman mahtavin koira luonteeltaan ja neidin myötä rakastuin ranskanbulldoggeihin täysin. Päätin, ettei minulle enää koskaan tule paperitonta koiraa ja näin vuonna 2011 meille muutti sijoitukseen pieni ja suurikorvainen Martta-tyttö. Siitä se sitten lähti: 2012 meille muutti Unkarin tuonti, Matilda ja 2013 Unkarista lensi valko-venäläispoika, Teddy, joka oli jo nelivuotias. Samaisena vuonna hain myös Tsekeistä Olga-tytön.

Vuonna 2012 kävin Suomen Kennelliiton järjestämän kasvattajakurssin ja vuonna 2013 minulle myönnettiin oma kennelnimeni, Team Bullheads. Nimi muodostuu etunimestäni, Tea ja horoskoopistani, joka on härkä. Olen kuulemma jo pienenä ilmoittanut äidilleni olevani härkäpää ja näinpä jästipäinen bulldoggirotu on tälle bullheadsille kuin tehty. :)

Ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 2013. Tästä pentueesta jäi kotiin pieni ja pippurinen Aya-tyttö elelemään isänsä, äitinsä ja kolmen muun nartun kanssa. Laumamme oli kuusipäinen, kunnes kesällä 2014 jouduimme päästämään Mimmin viimeiselle matkalleen. Tänä päivänä meidän laumamme koostuu minusta, aviomiehestäni Jannesta, Nemo-pojastamme, edellä mainituista Martasta, Teddystä, niiden tyttärestä Ayasta, sekä Olgasta, Ayan tyttärestä Devistä, kasvatistani Fellasta sekä tuontiuroksestani, Taavista. Mieheni on ammatiltaan rehtori ja minä toimin luokanopettajana. Asumme omakotitalossa Tuusulassa rauhallisella paikalla, jossa koirilla ja Nemolla on tilaa temmeltää.

Vapaa-ajallani toimin Suomen Ranskanbulldogit ry:n hallituksessa. Suomen Ranskanbulldogit ry:n lisäksi olen Suomen Kennelliiton, Suomen Kääpiökoira yhdistyksen, sekä Suomen Koirakasvattajat ry:n jäsen. Olen myös allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.

(sivu päivitetty 24.7.2017)

Tea Mellin

  • Vihtori

  • Mimmi

  • Viivi